maanantai 2. marraskuuta 2015

Ahdistaa ihan helvetisti.
Viaton kauppareissu. Käydään hakemassa vähän kahvileipää. Heti kun astuu sisään kauppaan vastassa on SE mies.
Paniikki. Kaupassa ei voinut sanoa toiselle mitään. Piti vaan äkkiä päästä pois. Pihalla kyyneleet ja sanat "mennään nyt helvetin äkkiä pois täältä".
Auto ja tupakkaa. Itkettää ahdistaa HELVETTI.
Just ku alkaa päästä yli pikku hiljaa, uskallan jo käydä kaupassaki yksin.
Sinne meni seki ilo.
HELVETTI.
Oksettaa ja ahdistaa. Tuntuu tyhjältä. Oksettaa.
Elimistö tuntuu menevän kiemuralle, mutta toiselle ei viitsi sanoa mitään. Ei nyt ku asiat alkaa pikku hiljaa menemään parempaan suuntaan.
Sänkyyn ja peiton alle. Haluan jäädä sinne.
vittusaatanaperkelehelvetti.

-- Dori

maanantai 26. lokakuuta 2015

Turhauttavaa

Mä oon tosissani yrittäny panostaa kouluun. Ihan oikeesti oon. Vaikka en siellä haluais olla, ja tänään kävi selväksi että mua ei sinne haluta.

Ennen lomaa olin kipeenä, en tosissaan voinu liikkua ihmisten ilmoilla. Ei oikein kuulostanu siltä että opettajat sen uskois. Oon kuulemma aloitekyvytön. Ja ties mitä muuta.

En halua mennä kouluu, en todellakaa.

Voinko lopettaa vaa nyt ja jäädä kotiin makaamaan.

-- Dori

torstai 22. lokakuuta 2015

Kivoja asioita

Väsyneenä ja pienessä siiderihuurussa selailen hääfoorumeita, kirjotan muistiinpanoja ja mietin.

Mä oon ens kesänä kaaso. Se on jotain mitä en ois ikinä uskonu. Oma perhe kohtelee 12-vuotiaana, tuon toisen perhe ottaa mut tosissaan ja pyytää mua vakavaan tehtävään.

Tai onko se leikkien keksiminen niin vakavaa. En tiiä.

Oli pelottavaa ajaa pimeessä ja sateessa, sydän hakkas tuhatta ja sataa. Onneks vaihdettiin kuskia.

Musta tulee kohta täti, ja toisen kerran kummi. Sitte ehkä valmistun (luultavasti en kuitenkaan...), sitte oonki kaaso. Sitte vaan oon.

Tykkään näistä asioista mitä on tulossa. Tai ehkä vaan oon nyt niin väsyny että ajattelen niin. En voi tietää.

Ehkä haen jääkaapista patonkia, juon vähä lisää siideriä ja jatkan tätä rakkauslaulu-hääfoorumi-iltaa.

-- Dori

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Hyvää

On menny ihan kivasti. Poikaystävän sisko menee naimisiin ens kesänä. Musta tulee kaaso. Ja mun pitäis laulaa siellä. Oon saanu yliannostuksen rakkauslauluja, ku oon ettiny sopivaa.

Mietin, että pitäis ehkä laihduttaa. Onneks kesään on paljo aikaa. Näyttäis vaan kivemmalta.

Väsyttää jatkuvasti koko ajan. Haluan että tää loma jatkuu. En jaksa mitään.

-- Dori

maanantai 19. lokakuuta 2015

Liikaa

On helvetin vaikeeta olla yksin kotona. En osaa mennä nukkumaan, pakostaki ajaudun kuuntelemaan biisejä jotka tuo mieleen paskaa,

Tekee mieli ottaa puhelin ja soittaa niin monelle, kysyä että mikä meni vikaan, miks me ei enää puhuta, miks me ei voida enää ees kattoo toisiamme silmiin.

Ei sillä että kovinkaan monia kehtaisin enää silmiin kattoa. Häpeän liikaa ja pelkään että liian moni tietää mitä kesällä tapahtu ja että liian moni syyttää siitä mua.

Niin. Ehkä se oliki oma vika. Liian paljastava pukeutuminen, liian kännissä, liian tyhmä, liian tyhmä, liian tyhmä.

Hävettää. Vituttaa. Ahdistaa. Varsinki ku se poliisi oli tuttu lapsuudesta, perhetuttu oikeestaan. Ei jumalauta.

Haluan vaan nyt muualle, en kestä olla kotona yksin. Haluan soittaa sinne missä oltiin viikonloppu, mutta tiiän että se jolle haluan puhua ei oo kotona, ja toiselle en osaa sanoo mitään fiksua, vaikka viikonloppuna fiksuja puhuttiinki.

En tiiä. Ei pitäis varmaan avautua näin paljo. Mutta ku ei osaa olla hiljaakaan. Pitäis mennä nukkumaan, pitäis kattoo niitä piirrettyjä jo, mutta ku en voi keskittyä. Ei vaan onnistu.

Tässä vaiheessa tajuaa että ei oo ketään kelle soittaa ku keskellä yötä tulee paha olo. En aijo pilata sen rakkaimman iltaa, ku kerranki se lähti kavereittensa kans ja sai vapaata musta ja tästä paskasta. Mutta haluaisin silti soittaa sen tänne kotiin turvaamaan mua ja nukkumaan mun vieressä.

Ei jeesus kristus.

Oisinpa ees uskovainen niin voisin vaikka rukoilla. Joskus ehkä olin. Kai. Sitte tapahtu liikaa paskaa. Ihan liikaa.

-- Dori