Aina vaan ei sovi

Joskus se vaatii aikaa että ymmärtää, miten paskaa kohtelua on joutunu sietämään. Ja että miten sinisilmänen on ollu. Ei, en oo ollu narsistin urhi, eikä mua oo petetty. Mä jaksoin kaks vuotta oottaa, että ne tyhjät lupaukset kävis joskus toteen, että mä olisin sopiva. Sitte en enää jaksanukkaa. Sanoin näkemiin.

Se oli yläasteaikaa. Ihastuin tosissani, ihan päästä varpaisiin. Ongelmahan siinä oli se, että ei liikuttu samoissa piireissä. Kuitenki, viestiteltiin päivittäin, joskus nähtiinki. Tosin, alkuvaiheen jälkeen ei enää millään julkisella paikalla. Enemmänki piilossa.

"Mä oon niin huono, mä oon niin ruma" tai "mä oon kyllä niin hyvännäkönen". Näitä lauseita. Joko piti sääliä ja sanoo, että sähän oot komein koko paikkakunnalla, tai myötäillä, että sähän oot pirun hyvännäkönen. Mutta niinä päivinä, ku herra tunsi olevansa komea, se aiheutti mulle pahan olon. "Voisit lähtee lenkille". Ja mähän lähin. Juoksin niin kauan että oksensin, juoksin niin kauan että meinasin pyörtyä. Että riittäisin.

Ei me ikinä oltu pari. Muutaman kerran pussailtiin. Käytiin kyllä yhessä kahvilla, mä olin niillä, tapasin sen vanhemmat, juteltiin yömyöhään. Koulussa vilkuiltiin toisiamme, mutta ei puhuttu. Eihän se sopinu. Tai oikeestaan mä olin se joka en sopinu.

"Jos sä jaksat oottaa, niin sit meistä voi tulla virallisesti jotain."

En tiiä kuinka kauan ois pitäny oottaa. Mä kyllästyin. Vaikka pahaa teki, vaikka itkinki viikon kaks ja sillon tällön edelleen on ikävä, mä lopetin sen. Vuosi välien katkasun jälkeen se laitto viestin, kysy että voitaisko olla kavereita. Ikävöi kuulemma.

Ei meistä mitään kavereita tullu. Haha. Fakta oli se, että se edelleen tarvi mua kohottamaan sen itsetuntoa, mutta mä en enää halunnu olla se joka sen tekee.

Nykyään ei olla väleissä. Ja taitavasti se on onnistunu saamaan muutaman ihmisen lopettamaan mun moikkaamisen. Hassua on se, että niitä paria ihmistä mä kyllä majotin täällä niitten juomareissujen jälkeen ja oon kuunnellu huolia. Nykyään mua ei voi edes moikata.

Taas kuulun siihen "väärään porukkaan". En oo sopiva.

Mutta oikeestaan, vaikka vituttaa, tavallaan ei kiinnosta. Vaikkei kavereita turhan paljoo ookkaan, ehkä mä jo oon sen verran iso tyttö että kestän sen.

-- Dori